Shorinji Kempon historia

 

Shorinji Kempon juuret ovat kiinalaisissa taistelutaidoissa ja Shaolin-temppelin soturimunkkien Chan-buddhismin (jap. Zen) harjoitusmuodossa, jossa zazen-meditaatio ja Buddhan opetukset ovat yhdistetty taistelutaitojen harjoitteluun. Shorinji Kempo on suora japaninkielinen käännös sanoista Shaolin?ssu Chuan-fa, joka tarkoittaa suomennettuna Nuoren metsän temppelin nyrkkitaitoa.

 

Shorinji Kempon perustaja, japanilainen Doshin So syntyi 11.2.1911. Hän oli alkuperäiseltä nimeltään Michiomi Nakano. Vuonna 1920 yhdeksänvuotias Michiomi muutti Mantsuriaan asumaan isoisänsä luokse. Isoisä, Shigeto So oli kuuluisa budo-taidoistaan. Hänellä oli Hanshi-mestarinarvo Meiji Budo akatemian Butokukai Kendossa ja mittavat taidot Fusen-ryu jujutsussa sekä yarin (keihään) käytössä. Vapaa-ajallaan Shigeto opetti pojalle näitä taitoja. Isoisän kuoltua vuonna 1927 nuori Michiomi muutti Japaniin.

 

Doshin So (Michiomi) asettui mestari Chen Liangin oppilaaksi Taolaiseen Shi Fang Cong Lin -yliopistoon. Chen oli taolainen pappi, mutta myös salaisen veljeskunnan jäsen ja Chuan fan eli Kung fun mestari. Nuori Doshin So joutui julman ja kivuliaan opetuksen kohteeksi harjoitellessaan mestarinsa muinaista taistelutaitoa. Hän oli kuitenkin sinnikäs ja oppi vähitellen harvinaisen Byakurenmon Ken Kung fu ?tyylin tekniikoiden syvimmät periaatteet.

Varsinaisessa työssään Doshin So joutui tekemään tutkimusmatkoja kaikkialla Kiinassa. Matkustellessaan Chen Liangin seurassa hänellä oli ainutlaatuinen mahdollisuus tavata monia eri taistelutaitojen mestareita, jotka olivat vuoden 1900 Boksarikapinan jälkeen olleet pakotettuja hajaantumaan ja piiloutumaan eri puolille Kiinaa harjoittaakseen kiellettyjä taitojaan salassa. Doshin So harjoitteli intohimoisesti taistelutaitoja useiden eri mestarien oppilaana. Hän analysoi eri tyylien tekniikoita, nimesi ja luetteloi niitä. Hän oppi ymmärtämään, kuinka kaikkien eri taistelutaitojen toimintaperiaatteet ja teho perustuivat aina samoihin fysiikan lakeihin ja ihmiskehon fysiologisiin ominaisuuksiin.

 

Kun Doshin So oli kehittynyt merkittävästi Chen Liangin oppilaana, Chen esitteli hänet Wen Taizongille, entiselle opettajalleen, joka asui erakkona Pekingissä. Wen oli Roshi, arvostettu Shaolin-temppelin seniorimunkki ja Pohjoisen Shaolin Giwamon Ken ?tyylisuunnan 20. mestari. Tapaamisen seurauksena Doshin So pääsi opiskelemaan ja harjoittelemaan Wen Taizongin suorassa alaisuudessa. Tämä opettaja-oppilassuhde jatkui useita vuosia, kunnes muutaman vuoden tiiviin harjoittelun jälkeen vanha mestari halusi nimetä lahjakkaan oppilaansa seuraajakseen. Vuonna 1936 Doshin So, Chen Liang ja Wen Taizong matkustivat Songshan-vuorelle Shaolin-temppeliin. Siellä Doshin So vihittiin Shaolin Giwamon Ken -tyylisuunnan 21. mestariksi.

 

Vuonna 1945 Neuvostoliitto rikkoi Japanin kanssa tekemänsä hyökkäämättömyyssopimuksen ja miehitti Japanin hallinnassa olleen Mantsurian maakunnan. Pian tämän jälkeen Japani oli hävinnyt sodan. Seuraavan vuoden Doshin So eli Mantsuriassa neuvostoliiton miehitysjoukkojen hallitessa aluetta. Hän näki läheltä sodan aiheuttaman tuhon ja kärsimyksen, oivaltaen kaiken olevan seurausta aiemmin tapahtuneista julmuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista. Hän näki myös rohkeutta ja hyväntahtoisuutta kiinalaisten ystäviensä taholla. Oivalluksessaan hän ymmärsi, kuinka tapahtumat saavat suuntansa ja muovautuvat yksilötasolla tapahtuvien päätöksien ja toimien mukaisesti. Tämä oivallus oli perusta hänen tulevalle opilleen siitä, kuinka inhimillisten tapahtumien luonne riippuu yksittäisten ihmisten laadusta.

 

Doshin So pakeni Mantsurian kauhujen ja sekasorron keskeltä kiinalaisten ystäviensä avustuksella ja palasi Japaniin kesäkuussa 1946. Nähdessään kotimaansa sodanjälkeisen kaaoksen ja moraalisen rappion hän päätti omistaa jäljellä olevan elämänsä kouluttaakseen mahdollisimman monia ihmisiä, joista tulisi rohkeita, vahvoja, armeliaita ja oikeudenmukaisia. Hän ilmaisi ajatuksensa sanoin: ?Yksilö, yksilö! Kaikki riippuu yksilön laadusta.?

Palattuaan Japaniin Doshin So tutki uudelleen lapsuudestaan tuttuja budolajeja. Kiinassa hän oli havainnut, että kaikki itsepuolustustekniikat perustuivat pyöriviin, suoriin tai kaareviin liikkeisiin ja nämä kaikki tekniikat sovelsivat kymmentä erilaista menetelmää. Hän oli jakanut nämä kymmenen menetelmää pehmeisiin kaatamiseen, heittämiseen, vääntämiseen, painamiseen, kuristamiseen ja taivuttamiseen, sekä koviin iskemiseen, vasaroimiseen, potkaisemiseen ja leikkaamiseen.

 

Saavuttuaan Japaniin, Osakan kaupunkiin Doshin So harjoitteli ja tutki muun muassa Daito-ryu aikijujutsua, Hakko-ryu jujutsua, karatea, judoa, länsimaista nyrkkeilyä ja sumo-painia. Tämän jälkeen hän järjesteli uudelleen Kiinassa oppimiensa taistelutaitojen ken- eli nyrkkitekniikat ja pashi- eli sidontatekniikat. Järjestelytyönsä hän perusti sille tosiasialle, että kaikki itsepuolustustekniikat koostuivat kolmesta perusliikkeestä ja sovelsivat kuutta pehmeää tai neljää kovaa menetelmää.

 

Doshin So oli analysoinut huolellisesti tekniikoiden taustalla olevia fysiikan ja fysiologian periaatteita ja luokitteli tekniikat niiden mukaan. Syntyneen itsepuolustusjärjestelmän tekniikat hioutuivat Doshin Son yksilöllisen näkemyksen mukaisiksi sen ainutlaatuisen käytännön kokemuksen pohjalta, jonka hän oli saavuttanut todellisissa lähitaistelutilanteissa.

 

Tämä alkuperäinen Shorinji Kempo oli 610 eri tekniikasta koostuva erittäin tehokas ja realistinen itsepuolustuslaji.

Tadotsussa, Shikokun saarella Doshin So ryhtyi opettamaan Buddhan oppeja, joihin oli perehtynyt Kiinassa. Hän oli erittäin kriittinen sen aikaisia buddhalaisuudesta syntyneitä lahkoja kohtaan, joissa Buddhan opetukset oli vääristelty itsekkäitä tarkoitusperiä palvelevaksi mystiikaksi ja ihmisiä oli johdateltu todellisuutta pakenevien kulttien pauloihin. Doshin So halusi elvyttää Buddhan alkuperäiset opetukset, joiden filosofia keskittyy realistisesti ihmisen arkiseen elämään ja henkilökohtaiseen moraaliin.

 

Hän huomasi kuitenkin pian, ettei pelkkä teoria muuttanut ihmisten asenteita tai saanut heitä sitoutumaan pitkäjänteiseen opiskeluun. Hän liitti opetukseen Kiinassa oppimiensa taistelutaitojen pohjalta kehittämänsä itsepuolustusjärjestelmän, sekä Shaolin-temppelistä peräisin olevan muinaisen harjoitusmenetelmän, jota hän muokkasi nykyaikaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Harjoittelu vaati itsekuria, kykyä toimia yhdessä toisten kanssa ja kehitti tasapuolisesti harjoittelijoiden fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Harjoittelussa kehittyminen tapahtui itsetutkiskelun kautta ja sen tavoitteena oli kyky puolustaa itseään, henkinen kasvu sekä kohentunut terveys.

 

Lokakuussa 1947 Doshin So perusti harjoitussalin, dojon ja nimesi opettamansa lajin Shorinji Kempoksi. Shorinji Kemposta tuli Doshin Son opettaman Kongo Zen -filosofian pääharjoitusmuoto.